Päivä Trierissä 16.6.

Osalle matkassa oleville Bernkastel-Kues on entuudestaan tuttu, joten ei ollut vaikea löytää retkibussin pysäkkiä Kuesin puolelta lähellä entistä rautatieasemaa. Emme olleet ainoita bussin (Feuerer) odottajia vaan pysäkillä oli lisäksemme kymmenkunta eläkeläistä. Bussi saapuu ajallaan ja lippumme kelpaa kuskille.

Matka jatkuu Kuesin puoleista rantaa seuraavaan kylään mistä jälleen lisää matkustajia. Matka etenee tällä tavalla Trieriin saakka ja tarjoaa todella monipuolisen kuvan viiniviljelystä alueella. Viiniviljemien laajuutta ei oikeasti käsitä ennen kuin sen itse näkee. Bussikuski selostaa paikallisoppaan tyyliin koko ajan saksan kielellä, mutta meidän kielitaito ei ihan riitä kaikkea ymmärtämään.

Viiniviljelyksiä

Perillä Trierissä pysähdymme St. Mathiaksen katetdraalille, missä nopea käynti kirkossa sisällä. Iso kirkko, mutta ei mitenkään turhan koristeellinen. Urut näyttivät kyllä melko mahtavilta. Kaupunkikierros jatkuu Amphiteatterin kautta ylös kaupungin näköalapaikalle mistä loistavat näkymät alas. Lopulta bussi vie meidät kaupungille Porta Nigran taakse ja kertoo, että paluumatkalle lähdetään samasta paikasta klo 16:30.

Kaupunkinäkymä ylhäältä

Porta Nigra

Meillä on siis n. 4 tuntia aikaa tutustua kaupunkiin omin päin. Kaupungin kävelykatu on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia liikkeitä. Valitettavasti motoristin tavaratilat ovat rajalliset ja vain naisväellä on yhdet puserot lisänä vanhoihin.

Vältämme päivän sadekuurot olemalla lounalla sopivasti ja toisen kerran sateen yllättäessä Trierin Domiin tutustumassa. Trier on Saksan vanhin kaupunki ja roomalaisten 'kädenjäljen' aistii kaupungissa. Paluumatka Bernkastel-Kuesin sujuu samalla tavalla kylien läpi, mutta bussikuski näkee vielä vähän lisävaivaa ajamalla todellisia näköalareittejä ja ilahduttaa näin suomalaisturisteja.

Matkaseurueen naisväki on päättänyt iltaruuaksi nauttia parsaa minkä kausi Saksassa on parhaimmillaan. Bernkastelia ympäri kulkiessa muistiin oli jäänyt ravintola mikä ruokalistassaan mainosti parsa-menyytä. Suuntasimme siis ravintola Germaniaan. Alkufiilis ravintolasta oli vähän epäileväinen, mutta paikan luppoisa isäntä hoiti kyllä homman kympin arvoisesti. Kun naisväki ei osannut päättää viinivalinnasta, niin isäntä toi kaksi pulloa pöytään ja kaatoi niistä maistiaiset ja valinta tehtiin vasta sen jälkeen. Halb trocken Riesling vei jälleen voiton. Alkuruuaksi tuli tilaamatta koko pöytäseurueelle keitto, mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan oli maistuvaa. Parsaa hollandaise-kastikkeella kylmäsavulohen kera oli täysin unohtumaton ruoka-kokemus. Ja siis todella hyvää. Miesväki oli myös tyytyväinen omiin kala-annoksiinsa.

Ruokailun jälkeen suuntaamme kohti majapaikkaa, mutta pysähdymme 'lähikapakkaan' katsomaan jalkapalloa (Saksa-Puola). Baarin kellariosa on lähes täynnä saksalaisia kannustamassa omiaan ja baarin etuosassa yksi paikallinen heiluu levottomasti peliä seuraten ja välillä saksaksi kiroten. Poikkeuksellisesti baaritiskin takanakin on naishenkilö 'purkamassa ruuhkaa'. Huomiota herättävää on se, että täällä tupakkaa voi polttaa sisätiloissa ja baaritiskin takana sitä tekee henkilökuntakin. Väliajalla kun kannattajat tulevat selvittämään siihen astisen juomalaskunsa, meiltäkin tarkistetaan olemmeko puolalaisia, heh.

Ei siinä mitään, maassa maan tavalla ja sitä rataa. Huomenna jätämme Bernkastelin taaksemme ja suuntaamme 'ylöspäin' ajatuksella, että seuraava yöpyminen on Xantenissa tai Klevessä. Siitä seuraavan päivän tarinassa.